Vietnam, osa 1

Puolet lukukaudesta on jo kulunut ja tämä viikko oli lomaa koulusta. Paikalliset opiskelijat käyttivät viikon ahkeraan pänttäämiseen ja me vaihtarit matkusteltiin. Minä ja seitsemän muuta vaihtaria suunnattiin Vietnamiin. Ryhmässä oli minä ja Aino-Kaisa, pojat Ruotsista, Belgiasta, USAsta sekä kaksi tyttöä Tunisiasta ja yksi Ranskasta. Herätys oli jo joskus neljän aikoihin perjantaina ja ensimmäinen lento oli Singaporesta Ho Chi Minh Cityyn (tunnetaan myös nimellä Saigon). Sieltä lennettiin suoraan Danangiin, jonne saavuttiin yhden maissa päivällä. Jatkettiin vielä matkaa Hoi An:iin. Kaupunkiin olisi päässyt bussilla, mutta sitä varten lentokentältä olisi pitänyt ottaa ensin taksi bussiasemalle ja vielä toinen taksi Hoi Anissa bussiasemalta kaupunkiin, joten päätettiin mennä kahdella taksilla vajaan tunnin matka. Hintaa matkalle kertyi noin 3,5€/nenä, joka ei ollut mielestämme paljon, mutta myöhemmin selvisi että maksettiin ihan liikaa. Taksit olivat melko uusia tila-autoja ja olo oli yllättävänkin turvallinen aivan kaaottisen liikenteen keskellä. Autoista löytyi jopa turvavyöt, omani tosin oli kuivuneen oksennuksen peitossa.

Liikenne on siis aivan hullua Vietnamissa. Mopoja on melkein kaikilla. En tiedä millaiset liikennesäännöt maassa on, mutta ei niitä ainakaan noudatettu. Kaikki ohittelivat toisiaan jatkuvasti ja vastaantulevien kaistaa ajettiin siinä missä omaakin. Torvea huudatettiin taukoamatta ja sen voimalla yritettiin päästä läpi vaikka mistä ruuhkasta. Mopot jäivät surutta autojen jalkoihin. Suurin osa mopoilijoista käytti sentään pientä kypärää. Tosin lapsilla ei ollut kypäriä, ihan käsittämätöntä. Yhdellä mopolla saattoi hyvinkin matkustaa nelihenkinen perhe. Tien ylittäminen oli aivan kamalaa. Piti vaan lähteä rauhallisesti kävelemään ja luottaa siihen, että mopot väistävät. Tien laidalla olisi saanut seistä loputtomiin, jos olisi jäänyt odottamaan tyhjää hetkeä. Skoottereihin sai ostaa hienoja Louis Vuittonin ja Burberryn kuoseilla varustettuja satulakankaita. Samaa sarjaa olevan kypärän sai myös ;) 

Hoi An.

Louis Vuitton ja Burberry rivissä. :)

Bussikyytiä.

Hoi Anissa etsittiin heti hotelli turistien suosimalta Old Town –alueelta. Hotelli oli tosi mukava ja päätettiin ottaa kaksi neljän hengen huonetta. Lounaan jälkeen kierreltiin kaupungilla ja koska osa porukasta oli päättänyt teetättää itselleen vaatteita, etsittiin sopivaa räätäliä. Kaupungilla oli ihan uskomattoman paljon pieniä räätäli-liikkeitä, joissa lähinnä turistit teetättävät itselleen vaatteita. Aino-Kaisa oli jo etukäteen päättänyt teetättää itselleen iltapuvun ja yksi poika teetätti puvun takin, toinen villakangastakin ja ranskalainen tyttö iltapuvun. Munkin olisi vähän tehnyt mieli, mutta en sitten millään keksinyt mitään tulevia juhlia, jotta olisin voinut perustella itselleni todella tarvitsevani juhlamekkoa. Aino-Kaisalla oli tulostettuna kuva mieluisasta iltapuvusta, mutta myös räätäleillä oli valtavat määrät leikekirjoja sekä miesten että naisten puvuista. Seuraavana päivänä oli sovitus ja illalla tai sitä seuraavana aamuna sai noutaa puvut. Hintaa esim. Aino-Kaisan sifonki-iltapuvulle tuli noin 70€.  

Yksi kymmenistä räätäleistä.

Japanese Bridge.

Räätälillä.

Pelikortteja oli maassa ympäri kaupunkia.

Kaksi puuttuu.

Hotellin terassi.

Aino-Kaisa

Seuraava päivä meni kaupunkia kierrellessä. Käytiin kävelyllä myös vähän kauempana kaupungin laidalla. Mielestäni Hoi An oli aika turistikaupunki. Kaikenlaista matkamuistoa yritettiin tuputtaa kaduilla. Yleisin lause, jota kuuli oli ”Madam, you buy something!”. Ruoka oli ihan hyvää ja halvan hinnan vuoksi ravintoloissa oli mukava tilata pääruuan lisäksi alku- ja jälkiruokiakin. Paikallinen tori oli ihan mielenkiintoinen paikka, tarjolla oli kaikennäköistä elintarviketta.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdettiin hotellin järjestämällä minibussilla kohti Danangin lentokenttää. Matkan varrella pysähdyttiin kahdeksi tunniksi Marble Mountainille. Vuoret koostuvat sekä marmorista että kalkkikivestä ja alueella on myös luolia ja tunneleita. Siellä on myös buddha-temppeleitä. Huipulle oli vähän kiipeämistä, mutta näköala oli hieno. Myös temppeliluola oli todella vaikuttava. Kiipeämisen jälkeen käytiin vielä äkkiä syömässä lounasta, ja kahden tunnin suunniteltu pysähdys venyi 20 minuutilla. Tästä meidän kuljettaja ei tykännyt ollenkaan ja soitti kiukkuisena hotellille. Alunperin kuljettaja oli itse tunnin myöhässä ja mitään ongelmaa ei olisi ollut, jos oltaisiin pysytty alkuperäisessä aikataulussa. Tätä kuljettaja ei kuitenkaan lainkaan halunnut muistaa ja raivosi puhelimeen vietnamiksi. Päästiin kuitenkin sopuun ja ehdittiin lentokentällekin hyvissä ajoin. Seuraava kaupunki oli Hanoi, siitä lisää huomenna.

Marble Mountain.